maanantai 11. marraskuuta 2013

"Pikaompeluksena" tunika

Meillä oli ompeluseuran 1-vuotisjuhlat lauantaina (kiitos vain kaikille osallistujille), ja pitihän tätä hienoa tapahtumaa varten ommella itselle jotain uutta päällepantavaa. Ajoissa (eli perjantaina) ryhdyin puuhaan. Kaivoin kaapista hetken siellä marinoituneen trikoon ja toisesta kaapista peruspaidan kaavan. Tosin nyt ajattelin repäistä ja kerrankin ommella jotain muuta kuin peruspertsaa. Jemma-trikoota minulla oli n. 135cm:n pituinen pätkä, joten siitähän saisi hyvin jonkunlaisen tunikan. Hetken mallailin kaavoja kankaalle, ja mietin helman pituutta ja leveyttä. Sitten rohkaistuin aloittamaan, ja leikkasin toisen hihan. Onnekseni leikkasin kerralla tosiaankin vain yhden hihan, koska sen tehtyäni huomasin, että leikkasin sen väärin päin, eli kuvioon nähden ylösalaisin. Seurasi liuta painokelvottomia sanoja.. Sitten taas mittanauha käteen ja kaavojen mallailua. Onneksi kangas sentään riitti vielä tunikaan, kun sain hihat leikattua kankaan pituussuunnassa päällekkäin. Tosin niitä leikatessani jo tiesin, että hihanpituus ei riitä. Mutta se oli siinä vaiheessa pieni murhe. Etu- ja takakappaleet leikkasin sitten summamutikassa ja ompsaisin tunikan kasaan. Lisäsin helmaan resorin, joka oli ensin aivan lliian löysä, ja helmakin oli aivan liian pitkä. Muutaman kerran lyhentelin sekä resoria, että helmaa, ja lopputulos alkoi lopulta näyttää lähinnä yöpuvulta. Siinä vaiheessa (eli varmaan pari tuntia äherrettyäni) nakkasin suutuspäissäni vaateparan ompelukaappiin ja päätin luovuttaa.

Pari tuntia myöhemmin (ja hyvin syöneenä) päätin sitten kuitenkin kaivaa rievun kaapista ja antaa sille uuden mahdollisuuden. Ja onneksi annoin. Lopulta sain kuin sainkin helman ja resorin pituuden sopiviksi, ja sitten pääsin mietiskelemään kaula-aukkoa. Ensin ajattelin tylsästi vain kantata pääntien, mutta halusin kokeilla jotain uutta. Joten päätin testata piippukaulusta. Kangastakin oli vielä jäljellä sopiva pala, ja siitä sitten leikkasin ja ompelin kauluksen. Ja nyt kun pääsin vauhtiin näissä uusissa jutuissa, niin päätinpä vielä lisätä kaulukseen vähän pitsinauhaa ja napinkin (molemmat Tiimarista). Hyvältä näytti. Mutta vielä oli jäljellä hihat. Ne siis olivat liian lyhyet jo valmiiksi, joten päätin tuosta samasta kankaasta tehdä "resorit". Leikkasin aika pitkät resorit, joten ensin hihat olivat aivan liian pitkät. Sitten taas purin ja leikkasin hihoista muutaman sentin pois ja ompelin resorit paikoilleen. Samalla lisäsin niihin pätkät samaa pitsinauhaa, mitä kauluksessakin jo oli. Sekä pienet punaiset napit (nappipussista, joka on mummon peruja). Ja siinähän se sitten oli, valmis tunika. Helppoa kuin mikä!

Poseeraamisessa sitten olisikin parantamisen varaa.. Käytin taas kameran itselaukaisu-toimintoa, ja tässä "parhaat" otokset.. :)







6 kommenttia: